Kiinan-matka globaalia osaamista etsimässä
Käytännössä oli mahdotonta tarkasti erottaa, mistä kohtaa alkoi lomapäivä ja milloin oltiin työssä kiinni. Meillä oli 12 kokonaista päivää aikaa kokea, aistia ja havainnoida Kiinaa ja antaa aivojen työstää, mitä on globaali osaaminen ja mitä se voisi tarkoittaa siinä oppilaitosympäristössä, jossa työskentelemme. Lähdimme matkaan 18.4.2015.
”OsaavaGlobal -hankkeen päätavoitteena on päivittää, kehittää ja lisätä henkilöstön kansainvälisyysosaamista sen eri osa-alueilla sekä saada globaali osaaminen osaksi henkilöstön kehittämissuunnitelmaa. Tavoitteena on luoda myönteistä ilmapiiriä kansainväliselle toiminnalle”.
Lensimme Pekingiin, jossa meillä oli palaveri heti ensimmäisenä päivänä Kisakallion urheiluopiston väen ja Kiinan kulttuuriin perehtyneen asiantuntijan Annamari Lammassaaren kanssa.
Monilla on sellainen asenne, että me tulemme ja valloitamme Kiinan. Ei se ihan niin mene, sanoo kulttuurienvälisen viestinnän konsultti Annamari Lammassaari, joka on erikoistunut Kiinaan. Viisaampaa olisi ehkä kysyä, mitä me voimme oppia Kiinasta.
Annamari kertoi, että Kiinassa liiketoiminnan ja yhteistyön edistämisessä oikeiden ihmisten tunteminen on edellytys sille, että asiat etenevät. Ilman suhteita mitään ei tapahdu. Oikeilla kontakteilla sen sijaan voidaan päästä yhteistyöhön, jossa kaikki voittavat. Esimerkiksi oppilaitoksella voi olla tarjottavana jotain, mistä kiinalaiset ovat valmiita maksamaan.
Kiina kiinnostaa koulutusviejiä koko maailmassa: maalla on selkeä tavoite kehittää koulutusjärjestelmäänsä ja valtava kysyntäpotentiaali. Suomi kiinnostaa kiinalaisia koulutuksen kehittäjiä erinomaisten oppimistulosten ja koulutuksen korkean laadun vuoksi.
Yliopistoon pääseminen 1,4 miljardin ihmisen maassa on vaikeaa. Ensimmäiseen valintakokeeseen satsataan kaikki. Jos yliopiston ovet eivät aukene, on se monella tapaa sellainen pettymys, että useimmat luovuttavat siihen ja menevät tehtaaseen töihin. Välivuosia ei Kiinassa tunneta.
Oppaana meillä oli Pirkko Luoma, joka on työskennellyt Pekingin vieraitten kielten yliopistossa CIMOn lähettämänä suomen kielen ja kulttuurin lehtorina lukuvuosina 2010–2015. Suomen kielen opiskelija Jenni oli tekemässä yliopistoharjoittelua samassa paikassa .
Valintakokeissa mitataan mm. matematiikan ja fysiikan osaamista, vaikka hakisi lukemaan kieliä. Englannin kieli on vieraista kielistä suosituin. Jos hakija ei pääse lukemaan englantia, mutta valintakoepisteet riittävät opiskelupaikkaan, hakijalle osoitetaan jonkun muun vieraan kielen opiskelupaikka. Suurin osa suomen kielen opiskelijoista on päätynyt opiskelemaan suomea näin. Heitä ei suinkaan harmita harvinaisen kielen opiskelu, päinvastoin, he ovat onnellisia, koska ovat saaneet opiskelupaikan.
Heitä ei suinkaan harmita harvinaisen kielen opiskelu, päinvastoin, he ovat onnellisia, koska ovat saaneet opiskelupaikan.
Entä mitä tapahtuu neljän vuoden opiskelun jälkeen, kun opiskelija saa kandin paperit käteen? Suurin osa suomen opiskelijoista päätyy ammatteihin, joissa suomen kieltä ei tarvita. Aika moni ansaitsee elantonsa kirjanpitäjänä. Mutta joukossa on myös heitä, joilla on suunnitelmia hyödyntää erikoisosaamistaan Suomen ja Kiinan välisessä liiketoiminnassa.
Opiskelu on tiivistahtista. Suomea pääaineenaan lukeva opiskelija lukee suomea 16 tuntia viikossa, sen lisäksi opetussuunnitelmaan kuuluu englantia, juridiikkaa sekä kommunistisen puolueen historiaa, joka on tauon jälkeen jälleen palannut opetussuunnitelmaan. Tunnit alkavat aamulla ja kestävät iltayhdeksään tai kymmeneen. Opiskelumetodina yleisesti ottaen on ulkoluku.
Matkan aikana keskustelimme kaikkiaan kolmen, englantia yliopistossa opiskelleen nuoren naisen kanssa opiskelusta, pedagogiikasta ja oppimisesta. Emily kertoi, että yliopistosta voi valmistua englanti pääaineena, vaikka ei osaa tuottaa puhetta englanniksi. Jos opiskelu on ulkolukua eikä sisällä keskusteluharhoituksia, miten tapaamamme kolme sitten olivat oppineet puhumaan englantia?
Keski-Kiinasta kotoisin oleva Becky kertoi meille Pekingissä, että hän opiskeluaikoina katseli aina kun mahdollista amerikkalaisia elokuvia. Sittemmin hän on oppinut lisää englantia työssään paikallisoppaana.
Emily oli viettänyt paljon aikaa baarissa, jossa kokoontuivat alueella työkomennuksella olevat ulkomaalaiset ja keskusteli heidän kanssaan. Nykyään Emily opettaa kiinaa samalle kohderyhmälle Beihaissa.
Shanghain oppaamme Qinqin oli myös oppinut englantia elokuvista ja valmistuttuaan tekemällä työtä turismin parissa ja tulkkina liikeneuvotteluissa.
Pekingistä matkamme jatkui etelään Kiinanmeren rannalle, Beihain kaupunkiin. Beihai on yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Sen väkiluku on noin miljoona, pikkukaupunki kiinalaisittain.
Tutustuimme Beihain yliopistoon ja sen yhteydessä toimivaan collegeen. 1952 perustetussa yliopistossa voi opiskella tekniikkaa ja teknologiaa, taiteita, kauppatieteitä, oikeustiedettä, kieliä ja kasvatustieteitä.
Olimme mukana neuvottelussa, jossa tunnusteltiin yliopiston opiskelijoiden mahdollisuuksia päästä työharjoitteluun suomalaisen firman projektiin.
Neuvottelu noudatti tarkkaa kaavaa, myös istuinpaikkojen suhteen. Kiinalaisprofessori ohjasi meitä kysymällä ystävällisesti, olemmeko aivan varmoja, ettemme haluaisi istua suomalaisen firman puolella. Neuvottelun jälkeen tunnelma oli vapautunut ja pääsimme kampuskierrokselle.
Kampuskierroksen jälkeen yliopisto tarjosi meille lounaan läheisessä ravintolassa. Kiinassa on pitkä perinne, jonka mukaan isäntäväen pitää tarjota ruokaa niin runsaasti, ettei se lopu kesken. Kohtelias vieras ei myöskään syö lautastaan tyhjäksi, jotta isäntäväki ei joutuisi kiusalliseen tilanteeseen.
Rouva taloustieteen professori kertoi meille ruokailun yhteydessä, että Kiinan ylin valtiopäämies on määrännyt hiljattain, ettei lautasille enää saa jättää ruokaa edes kohteliaisuussyistä. On ajateltava kestävää kehitystä ja vältettävä ruokahävikkiä.
No, meillä oli nyt siis virallinen lupa nauttia ja kyllähän se maistui! Ruokalajeja oli toistakymmentä ja ne kulkivat kätevästi ruokailijalta toiselle pyörivän pöydän ansiosta. Siitä vaan puikoilla napattiin omalle lautaselle. Tapakulttuurin tunteminen kuuluu perinteisesti, kansainväliseen, globaaliin osaamiseen.
Tieto ja ymmärrys kulttuurisista erityispiirteistä sekä kielitaito ovat perinteisiä kansainvälisen, globaalin osaamisen avaintaitoja. CIMO ja Demos Helsinki ovat tuoneet esille, että ulkomailla vahvistuvat myös sellaiset ominaisuudet, joita aikaisemmin ei ole osattu nimetä: uteliaisuus, tuotteliaisuus ja sitkeys. Samoja ominaisuuksia sanovat arvostavansa myös työnantajat.
Sanoisin, että tällä matkalla saimme harjoituttaa sitkeyden lisäksi ongelmanratkaisutaitoja, rohkeutta ja luovuutta. Asioita ja taitoja, jotka ovat työelämässä arvokkaita ja hyödyllisiä.
Beihaista matka jatkui kohti Shanghaita. Meillä oli lentoliput iltalennolle. Beihain lentokentällä ei ollut minkäänlaista informaatiota lähtevistä tai saapuvista lennoista. Ei näyttöjä tai valotauluja ei edes liitutaulua tai fläppipaperia, ei mitään. Kuulutukset olivat ainoastaan kiinaksi.
Lento oli myöhässä, sen ymmärsimme, sillä konetta ei näkynyt lähtöportilla, vaikka lähtöaika oli jo käsillä. Sattumoisin tiesin, että samalla lennolla olisi joku nimeltä Helen. No, kentällä ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi länsimäinen nainen. Hello, my name is Riitta, are you Helen? Onko mitään tietoa, milloin lento lähtee?
Odottelu jatkui... Siinä vaiheessa kun lentokenttävirkailijat alkoivat jakaa ilmaisia nuudeleita, Helenin mies sanoi: This is not a good sign at all..
Olimme odotelleet kentällä jo viisi tuntia, kun saimme tiedon, että lento on peruttu. Emme saaneet Beihaissa meitä majoittanutta Marjukkaa kiinni eikä meillä ollut paikkaa minne mennä. Helen arveli, että olisi viisainta pysyä pääjoukon mukana ja lähteä lentoyhtiön järjestämään hotelliin. Helen ja miehensä lähtivät kotiin.
Lentokentän neuvontapisteessä kukaan ei puhunut englantia. Kun menin kysymään hotellimajoituksesta, virkailija soitti tulkille ja ojensi puhelimen minulle. Puhuttuani ojensin luurin virkailijalle, joka vuorostaan kuunteli tulkkia. Näin toimittiin ja luuri liikkui, kunnes saimme asioihin selvyyttä. Lopulta puolen yön aikaan pääsimme liikkeelle hikisessä bussissa kohti hotelli Viennaa.
Kiinan-matka oli monella tapaa avartava kokemus. Oli mielenkiintoista olla maassa, jonka kieltä ei osaa ja jossa vain harva puhui englantia. Elekieli ja ystävällinen asenne auttoi tilanteissa, joissa yhteistä kieltä ei ollut. Myös älykännyköitä hyödynnettiin, etenkin kiinalaiset käyttivät käännösappseja ja kaikilla näytti olevan älykännykät.
Saimme pohtia ja kokea käytännössä, mitä globaali, kansainvälinen osaaminen on.
Saimme pohtia käytännössä, mitä globaali osaaminen on. Peilasimme matkalla nähtyä ja koettua työhömme opistolla sekä mietimme kansainvälistymisen mahdollisuuksia.
Lopuksi muutama ajatus siitä, mitä opin kiinalaisilta. Monet kiinalaiset voimistelevat päivittäin. Kaduilla järjestetään ohjattua tanssiliikuntaa, johon kuka tahansa voi mennä mukaan. Ohjaaja näyttää mallia, kaiuttimesta kaikaa musiikki ja ryhmä seuraa ohjaajan liikkeitä.
Lähes kaikki juovat vihreää teetä päivittäin. Mitäpä jos jättäisi kahvin vähemmälle? Teetä, tanssia ja voimistelua joka päivä!
Pitkien työpäivien lomassa voi sopivalla hetkellä ottaa pienet torkut.
Kiitos!
Kiitämme Etelä-Suomen AVIa, joka on rahoittanut OsaavaGlobal-hanketta, Marjukkaa ja Jounia, joiden luona saimme asua Beihaissa, kiinalaisia oppaitamme Beckyä, Emilya ja Qinqiniä, Pekingin vieraitten kielten yliopiston lehtori Pirkko Luomaa, harjoittelija Jenni Sistosta, Beihain yliopiston väkeä sekä Annamari Lammassaarta ja Kisakallion väkeä, joilta kaikilta opimme paljon sekä Laajasalon opiston rehtoria, Juha Matti Holopaista, joka kannusti meitä lähtemään matkaan. Ilman teitä tämä matka olisi jäänyt kokematta ja tämä tarina kertomatta.
Käytimme matkaan myös lomapäiviä. Hankkeen kuluihin kirjasimme ainoastaan työtunnit virallisissa tutustumiskohteissa, asiantuntijahaastattelut sekä raportin koostamiseen kuluneen ajan.
Teksti: Riitta Helander/ Kuvat: Riitta Helander ja Erika Panttila-Keskinen